Tutustu myös vanhoihin reittikarttoihin: 2016, 2017, 2018 ja 2019. Muutokset vuodesta 2019 vuoteen 2020 ovat minimaalisia.
Helsinki–Tampere-moottoritie jakaa alueen kahteen toisistaan täysin poikkeavaan maastotyyppiin. Itäpuolella reitti kulkee Sveitsinpuiston harjumaastossa ja rämesuolla. Puolet tästä alueesta on luonnonsuojelualuetta. Puistossa on runsas polku- ja väyläverkosto, joka tarjoaa monipuolisia ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia. Moottoritien länsipuolinen alue kuuluu Kytäjä-Usmin ulkoilualueeseen. Maasto on lukuisten lampien, kallioiden ja jyrkänteiden rikkoma yhtenäinen metsäalue. Sen ytimen muodostaa Metsähallituksen omistama luonnonhoitometsä. Kilpailualueen halki virtaa Paalijoki syvässä luode-kaakko-suuntaisessa murroslaaksossa. Ylimmän kallion ja vedenpinnan välillä on korkeuseroa yli 50 metriä. Moottoritien alituskohdassa virtaa Vantaanjoki.
Usmi-Kytäjä-alue on yksi Suomen sadasta luontohelmestä. Se on suosittu retki- ja liikuntakohde. Alueen järvet, monet pienet lammet, lukuisat metsäpurot, metsät ja kalliot muodostavat hyvin monimuotoisen ja luontorikkaan kokonaisuuden. Kilpailualueella sijaitsee neljä nuotiopaikkaa ja viitoitettuja retkeilyreittejä. Alueelta on louhittu muinoin gabroa, ”Hyvinkään mustaa” monumentti- ja hautakiviksi. Louhokset ja niiden jätekivikasat lisäävät alueen monimuotoisuutta.
Varhaisin kuvaus Kytäjä-Usmi-alueen maastoista lienee vuonna 1889 ilmestyneessä Geologisen Karttalehden nro 6 ”Kertomuksessa”, jossa mainitaan Kytäjän kartanon koillispuolella oleva jylhä ja kolkko vuorialue ahtaine, soiden ja rahkain täyttämine notkoineen.